Tänä talvena ihmiset joka puolella ( paitsi Galgaryssa ) valittavat liiallisesta lumentulosta. Lunta on liikaa ja se estää autojen parkkeeraamisen katujen varsille tai saamisen parkista pois. Lumi estää sähkön kulun, muuttaa junien aikatauluja, aiheuttaa kolareita, murtaa kattorakenteita, särkee kuntien ja kaupunkien budjetit ja niin edelleen. Miten ihmiset osasivatkaan nauttia lumesta ennen.

Kuva on viime sodan ajalta Aunuksesta. Lapsilla näyttää olleen pulaa suksistakin, joten he ovat jakaneet saatavilla olleet tasan eikä kenelläkään ole suksia molemmissa jaloissaan. Tärkeintä oli päästä liukumaan lumella ja saada mäessä vauhtia.

Lumi on myös erittäin hyvä pesuvetenä. Se on "pehmeämpää" kuin kaivovesi, jossa on kivennäissuoloja mukana. Lumesta sulatettu vesihän on tavallaan tislattua ja ilman joitakin ilmakehästä mukaan tarttuneita saasteita tavattoman puhdasta nestettä. Saunavedeksi se kelpaa ja puhdistaa käyttämättä saippuaakin.

Lumelta voi myös lukea kaikenlaista.

Näin sydäntalvella karhut eivät juurikaan liiku lumella vaan makoilevat sen alla talvipesässään, jonka lämmöeristeenä toimii lumipeite. Onkin kummallista miten ihminen on unohtanut sellaisia lumen hyviä puolia kuin lämmöneristys, suoja, ja se, että lumi on kiteistä vettä. Esimerkiksi rakentamisessa lumi otetaan huomioon pelkästään haittana, jonka vuoksi kattorakenteita pitää vahvistaa taikka piha suunnitella niin ettei sulavedet valu kellariin. Kuitenkin lumi voisi helposti toimia lisäeristeenä sekä seinillä että katoilla juuri silloin kun Suomessa on kylmintä. Rakennukset pitäisi vain rakentaa ihan erilaisiksi.

Lumilakeus on kaunis. Kai moottorikelkkaa ajava sen vuoksi harvoin katseleekin taakseen.

Taikka voihan olla, että eteenpäin on tuijotettava vauhdin vuoksi. Tätä vaaraa ei ollut silloin kun moottoreita ei oltu keksitty ja peltipailakan tilalla oli aito luonnontuote.

Tosin siihen aikaan miehet olivatkin rautaa eivätkä he tarvinneet edes pailakan vauhtikuntoon virittämisessä leukojaan kummempia työkaluja...