Empiirisen psykologian perustaja ja puoskaroinnista tieteen tehnyt filosofi on kaksi ja puolituhatta vuotta sitten Italian kreikkalaissiirtokunnassa Krotonissa vaikuttanut Alkmaion. Hänen mukaansa sairaudet johtuvat isonomian puutteesta eli siitä, että jokin sisältä päin kasvanut ominaisuus aiheuttaa yksilössä epätasapainotilan. Melko nykyaikainen ajattelija tämä muinainen harmonian mestari siis. Tiettävästihän useimmat meistä ymmärtävät asian edelleen juuri näin – sairaudet, elleivät ole tarttuvia epidemioita, johtuvat fyysisestä epätasapainosta, joka on seurausta vääristä elintavoista taikka muuten vain "huonosta elämästä". Esiintyyhän toki edelleen myös metatietäjiä, joiden mukaan sairaudet ovat jumalan rangaistuksia, mutta heitä en laske tässä ihmislajin edustajiksi lainkaan... Alkmaion oli pythagoralaisen lääkärikoulun tunnetuin edustaja. Koulu kilpaili nykyisessä Sisilian Agrigentossa ( silloisessa Akragaassa) sijainneen lääkärikoulun kanssa. Sen tunnetuin edustaja oli lääkäri nimeltään Empedokles, joka puolestaan loi loistavan poliittisen ja uskonnollisen uran jonka huipentumana hyppäsi Etnan kraateriin.

Pythagoralaiset päättelivät, että luonto koostuu kymmenestä vastakohtaparista
ja Alkmaion kirjoitti tästä sittemmin hävinneen teoksensa "Peri fyseos", josta tiedetään, koska vastateoksen opukselle kirjoitti herra Aristoteles itse pari sataa vuotta myöhemmin. Lähtökohtana veljeskunnan opissa oli pyhä tetraktys-kolmio, jossa ensimmäisellä rivillä on yksi piste, toisella kaksi, kolmannella kolme ja neljännellä neljä pistettä, jolloin siitä voitiin lukea kaikki maailman kuvaamiseen tarvittavat luvut yhdestä kymmeneen sekä muodot piste, jana, kolmio ja pyramidi. Näitä kehittämällä edelleen Platonkin keksi ideaoppinsa, joten ajatuksen ydin on merkittävä, vaikka saattaa rationaalisesta nykyihmisestä tuntuakin vieraalta. Varsinainen Pythagoraksen tunnushan oli ympyrän sisään piirretty säännöllinen viisikulmio, jonka lävistäjien leikkauskohtaan muodostuu uusi viisikulmio ja sen lävistäjien leikkauskohtaan iteroituu uusi kuvio jatkuen loputtomiin. Näin pythagoralaisen ajattelun ytimessä oli myös dynamismi, jossa fraktaalimatematiikka ja mm. fibonaccin lukusarja sekä kultainen leikkaus tulevat esiin.

Jos tänään menemme mille tahansa hautausmaalle, iskeytyy tajuntaamme eri kuvio ja muoto, joka kvartaalitalouden edessä polvillaan konttaavalle lie yhtä epäinhimillinen kakunjakomalli kuin mitä se on edelleen kehittyneen tunneälyn omaavalle pakanalle, joka yrittää ymmärtää kristinuskon pelastusoppia. Vallan käyttämät symbolit vaihtuvat, mutta tavoitteet säilyvät. Tuskin kukaan edes huomaa miten syvällä ajattelussaan on esimerkiksi dynamismi, tuo kaikkien uskontojen yhteinen ydin, jota sanomme "elämäksi" ajattelematta lainkaan ajatuksen irrationaalisuutta. Päinvastoin kuin muinaiset pythagoralaiset me nykyihmiset mystifioimme materiaalinkin.

Alkmaionin mukaan kaikissa olioissa vaikuttaa dualistinen vastakohtapari rajaton - rajattu, johon muut vastakohtaparit voidaan palauttaa. Näin myös ihmisessä on rajattomasta jumaluudesta alun perin kotoisin oleva sielu, joka on vangittu rajalliseen ruumiiseen. Maailmankaikkeuden järjestys heijastaa jumaluuden luonnetta, jota tutkimalla ihminen voi kehittyä ja jalostaa sieluaan niin, että ihmisen kuollessa sielu voi päästä takaisin jumaluuteen. Idea, joka lähes yksi yhteen on myös buddhismin perusteissa. Ajatuksen sielun vaelluksesta omaksuivat myös alkukristityt – joskin ihmissielun perin maallinen työstö alkoi kirkollisen kehityksen myötä saada ihan uusia muotoja ja varsinaisesta vaellusopista kristitty kirkko irtisanoutuu huolimatta siitä, että tiettävästi yli puolet kristityistä edelleen uskovat jonkunlaiseen sielunvaellukseen.

Mutta käsitys ihmisruumiista sielun vankilana alkoi muuttaa koko hellenististä perinnettäkin, jonka mukaan terve ja elinvoimainen ihmisvartalo oli vuosisatojen ajan ollut kaunis ja kunnianarvoisa temppeli. Potkua ajattelulle antoi Alkmaionin filosofia, jonka mukaan ihminen eroaa jumalista myös siksi ettei hänellä ole kykyä "tietää selvästi". Semantiikan tutkijoille erittäin tuttu ja nykyaikainen huomio tämäkin. Inhimillisen ajattelukyvyn sumeutta
korosti Alkmaionin oppien jatkokehittelijä Diogenes Apollonialainen, joka keksi että ihmisrievun tuntemukset ja muut psyykkiset ilmiöt johtuvat hengen eli "pneuman" virtauksesta ruumiin ja aivojen läpi. Näinhän suurin osa ihmisistä edelleen ajattelee – ja syyttää pahaa henkeä, jos korvien väliin ilmestyy syntisiä ajatuksia taikka muuta vähemmän "toivottua". Usko sielun puhtauteen syntisessäkin ruumiissa on kristinuskon ehkä kantavin idea. Piiskaa ja raippoja vaan ruumiille, siitä sielu kirkastuu...kele.

Juuri Diogeneen opit omaksui myöhemmin Makedonian kuningas Filippon henkilääkärin poika Aristoteles. Silti Diogenestakin enemmän tuohon kuuluisimpaan länsimaisen kulttuurin vaikuttajaan vaikutti Agragaassa profeetan maineeseen nousseen Empedokleksen keksimä elementtioppi.
Sen mukaaan alkuaineita eli elementtejä on neljä; maa, vesi, ilma ja tuli, joita vastaavat perusominaisuudet kylmyys – lämpö, kosteus – kuivuus. Empedokles käsitti kaiken muutoksen perustaksi elementtien suhteiden muutokset, joita johtivat vastakkaiset voimat Rakkaus ja Riita. Ihmisruumiin tämä agrigentolainen lääkäriprofeetta sanoi koostuvan elementeistä seuraavassa suhteessa: lihassa kaikkia neljää elementtiä oli yhtä paljon, luissa oli kaksi osaa maata ja vettä ja neljä osaa tulta, hermoissa yksi osa maata, yksi tulta ja kaksi vettä. Elimistön tärkein osa oli veri, jossa elementit olivat täydellisimmin sekoittuneet ja jossa myös ajattelu tapahtui. Veri virtasi edestakaisin sydämeen ja siitä pois. Hengitys tapahtui keuhkojen ja ihohuokosten kautta ja henki eli pneuma levisi verisuonien avulla kaikkialle ruumiiseen. Aistimukset johtuivat Empedokleen ajattelussa siitä, että aistinnan kohteesta irtosi hiukkasia, joita vastaavat elementit aistimissa tunnistivat. Tätä samaahan me toistamme haudatessamme vainajiamme edelleen...

Ateenassa Empedokleen luonnonkäsitys tyrmättiin täysin ja siellä häntä hiukan nuorempi Demokritos olikin Leukippoksen keksimän atomiopin kannattaja. Atomiopin mukaan ajattelu ei tapahtunutkaan veressä ja sydämessä vaan aivoissa, jossa erityisen pienet pallomaiset sielu-atomit aikaansaivat ajattelua. Demokritoksen mukaan rohkeus asusti kyllä sydämessä ja tunteet maksassa. Erikoista hänessä oli idea, jonka mukaan sairaudet aiheutuvat eri taivaankappaleilta tulleista vieraista atomeista ja jumalat hän jätti kokonaan ajattelunsa ulkopuolelle. Kun lukee lehtien horoskooppeja ja ennustajien ilmoituksia, on pakko ajatella, että pikkuruiset Demokritoksen sielupallot ne vain jatkavat pyöriskelyään, vaikka jotkut väittävät muka hajottaneensa jo atominkin palasiksi.

Kosilla sijainneen lääkärikoulun johtajana oli 400-luvulla eaa Hippokrates, jonka nimiin on pantu koko joukko erilaisia lääketieteen keksintöjä. Tämä johtuu siitä, että Kos-saaren koulukunta jätti jälkeensä mahtavan käsikirjaston, jonka yhteisenä nimittäjänä on pidetty Hippokratesta. Näissä kirjoituksissa kerrotaan muun muassa että ihmisen ruumis sisältää verta ( haima eli sanguis), limaa (flegma), keltaista sappea (khole ksanthe) ja mustaa sappea (melaina khole), joiden ainesten suhteista johtuu se onko ihminen sairas tai terve. Eniten terve hän on silloin kun aineksia on kohtuullisessa suhteessa toisiinsa. Nesteiden vaikutus vaihteli vuodenaikojen mukaan siten, että lima lisääntyy ihmisessä talven tullen, sillä ruumiinnesteistä kylmimpänä se liittyy läheisimmin talveen, minkä näkee siitä miten ihmiset sylkevät ja niistävät talvella eniten limaa. Keväällä veri lisääntyy, minkä voi nähdä siitä että kesällä ihmisiin iskee ripuli ja verenvuoto nenästä, he ovat kuumissaan ja heidän ihonsa käy punakaksi. Tämä käsityshän on hyvin voimakkaana säilynyt läpi vuosituhansien ja puhummekin edelleen sangviinisesta, flegmaattisesta, koleerisesta tai melankolisesta ihmistyypistä. Eikä peruste arviolle ole yhtään sen kummempi kuin muinoinkaan.

Tunnetuin vaikuttaja eli seuraavalla vuosisadalla ja perusti hänkin ajattelunsa ihmisestä kaikkien näiden edellä mainittujen filosofien varaan. Aristoteleen maailmankuvassa neljä Empedokleen peruselementtiä pysyivät, mutta hänen mielestään niitä hallitsi kaksi tekijää, aine ja muoto, joista muoto ilmeni kaikessa elollisessa sieluna. Ajattelevan sielun tyyssija oli Aristotelen mielestä sydän, josta hermot lähtevät. Sydämen syke johtui elimistön luonnollisen lämmön aikaansaamasta veren "kiehumisesta". Aristoteleen mukaan aivojen tehtävänä oli veren jäähdyttäminen ja liman erittäminen. Kuten nykytutkimuksen avulla tiedämme, juuri näinhän asia on.