Oswald Spengler esitti vajaat sata vuotta sitten kulttuurimorfologisen kauhukuvan, jossa länsimainen kulttuuri on saavuttamassa vanhuuden ja kyvyttömyyden, joten sen on aika kuolla ja hautautua, muuttua meemiseksi paskaksi josta kasvaa uutta. Hänen mukaansa ihmiskunta käy yleensäkin läpi vain määrätyt kultturelliset ikäkautensa ja kun ne täyttyvät noin 1000 vuoden jaksoissa jokainen kulttuurikausikokonaisuus kokee loppunsa. Selventääkseen teoriaansa hän kirjoitti  teoksen " Der Mensch und die Technik " - kertomuksen petoihmisen tiestä tekniikkansa turvin maailman valtiaaksi.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Spenglerin hengenheimolainen oli englantilainen Arnold Toynbee, joka rustasi tunnetun teossarjan " A Study of History ". Molemmat herrat perustavat näkemyksensä siihen, että ihminen on yksi eläinlajeista ja että evoluutio toimii määrätyn biologisen rytmin synnyttäen. Minun mielestäni kirjat kannattaa lukea, vaikka

 

ajatuksen tyrmäsi ja tyrmää edelleen kirkko (t.m.s.), joka uskoo jumalalliseen suunnitelmaan sekä ohjaukseen ja siihen, että kaiken lopussa ihmistä odottaa paratiisin ilot ja autuus eikä jokin surkea helvetti - ilmakehätön maapallo kuonakerroksineen, omaan jätteeseensä tukehtunut ihmiskunta kulttuurisine taantumineen, mistä kaikki olisi aloitettava uudestaan - jos ketään ylevää eliötä olisi niin pitkälle hengissä tästä kehitysjaksosta selviytynyt. Kirkon rinnalla sinnittelevät myös ne "hengellisesti rikkaat", jotka kykenevät ammentamaan tyhjästäkin päästä uskomuksen järkeen ja rationaaliseen optimismiin. Useimmat näistä lienevät sisimmässään lapsenuskoisia mutta julkisesti kieltävät perustavansa vakaumuksensa pelkän uskon (tai kuvitteellisen järjen) varaan.

 

Georg Wilhelm Friedrich Hegelkin päätteli luterilaiseen tapaan, joskin nimitti pyhää henkeä " Weltgeistiksi", -että kehitys on dialektista ja etenee vastakohdista päätyen lopulta auvoiseen synteesiin

 

josta sitten sai Karl Marxin sepittämään oman versionsa " Die heilige Familien", jolla erehdytti jo melkoisen monia. Varsinaisen vyörynhän tämä aikaansai yhdessä Engelsin kanssa keksimällä dialektisen materialismin ja luokkataisteluopin ym - jotka kaikki perustuvat käsitykseen, että ihminen ei olisikaan pelkkä evoluution tuottama välivaihe eläinlajien kehityksessä, vaan päätepiste - laji, joka käpertyy itsensä ympärille nähden ympärillään vain itsensä, joskin sentään kivasti eri kategorioissa niin että  ylimmällä hyllyllä luuraavat nämä muutamien ihannoimat rationaaliset toimijat...( ja tämän luontosuhteen jäljet voi nykyisin kuka tahansa käydä näkemässä vaikkapa Terijoella)

 

Marx tarkoittikin oman historianfilosofiansa parannetuksi malliksi hegeliläisestä, jonka pohjana oli kuitenkin molemmissa sama luterilainen ( ja kartesiolainen) oppi ihmisyyden jumalallisesta oikeudesta ylitse kaiken - sekä ainutlaatuinen suhde työhön ja elämään; elämän pitää heidän mielestään olla taistelua ja kärsimystä, ja työn ankaran kallista kauppatavaraa...

 

Tämän perusteella jotkut "fiksut taloustieteilijät" ovat sitten päätelleet, että kapitalismi olisi nimenomaan eurooppalainen keksintö ja että  Eurooppa olisi synnyttänyt näin kapitalismissa ainutlaatuisen dynamiikan, mihin muut kuin ne, jotka omaksuivat kapitalismin eivät ole kyenneet eivät tule kykenemään elleivät hyväksy kapitalismia.

Sekä samoin päättelevät hekin, jotka luottavat edellisten tapaan "rationaaliseen toimijaan" ja joiden järkeilyn perusteella mm idän ikivanhat aatteet osoittavat niiden ei-kapitalistiset edustajat säälittäviksi saamattomiksi luusereiksi...

 

He ja Werner Sombart sekä Max Weber näkevät kapitalismin hengen eli voiton maksimoinnin syntyneen Euroopassa ja liittävät sen syntymisen nimenomaan protestanttiseen etiikkaan, joka korostaa ankaraa elämäntapaa, säästämistä ja niukkaa kuluttamista jotta ihmisriepu muka siten tavoittaisi yläpuolellaan olevien ihanteiden ja idolien elintason. (Ja aluksi tietysti elättämänsä eliitin ihanteet ja tason.)

 

Mutta kapitalismi on ollut tuttua ihmisille jo tuhansia vuosia kauemmin - muinaisessa Kiinassa, Sumerissa, Intiassa ja liet (hiukan laajentaen muihinkin pääomiin ja vaihdannan välineisiin kuin rahaan) jotkut muutkin eläinlajit osaavat kerätä pääomia, antaa luottoa jne. Assyyrialaiset kauppiaat hankkivat löydettyjen markkinaraporttien mukaan jo ennen ajanlaskumme alkua voittoja lainaamalla rahaa, jonka pantiksi ottivat esimerkiksi tulevan sadon; vekseliluottojen varhaismuotoja oli Kiinassa käytössä jo 1700 eaa; ja muinaisista teksteistä päätellen myös siellä yritettiin keksiä tapoja millä lopettaa koronkiskonta. Kun kapitalismi ei siis olekaan mikään uusi eurooppalainen keksintö, joka on taannut länsimaiselle kulttuurille ja korkealle elintasolle perustan

 

niin mistä on kysymys - olemmeko nyt ecujemme kanssa yhtään sen pidemmällä kuin tyypit Lyonin markkinoilla 1462, jossa tahdin määräsivät italialaiset kauppias-pankkiirit. Markkinat pidettiin silloin kyllä vain neljä kertaa vuodessa ja kaksi ensimmäistä viikkoa oli varattu tavarakauppaan. Sitten oli vuorossa viikon mittainen maksu- eli vekselipörssi, foire de change. Kauppiaat kokoontuivat kahden ensimmäisen päivän aikana Firenzen konsulaatin edustalle, jossa kuulutettiin maksuun lankeavat erät. Luottokaupassa käytetyt vekselit hyväksyttiin, jätettiin hyväksymättä tai hyväksyttiin mutta asetettiin protestiin. ( Eräänlainen kauppalehden protestilistakin oli)

Kukin kirjasi omat velkansa ja saatavansa carnet´iin eli tilikirjaan ja laati lopputaseen, joka julistettiin lainvoimaiseksi ja kaikkia osapuolia sitovaksi.

Kolmas päivä oli varattu maksujen suorittamiseen. Kauppiaat jakaantuivat tällöin omiin korporaatioihinsa sekä/tai kansallisiin ryhmiinsä. Firenzen konsuli ilmoitti sitten Lyonin seuraavien markkinoiden ajankohdat sekä Euroopan muiden markkinoiden maksupäivät. Tämän jälkeen kauppiaat kokoontuivat päättämään vaihtokurssista. Firenzen konsuli ilmoitti kurssin, jota sovellettiin kaikkiin maksuihin. Eri maiden rahat muunnettiin samaksi laskennalliseksi rahayksiköksi - écu de marc - jonka arvo pohjautui alunperin seitsemän eri kultarahan: Espanjan, Ranskan, Firenzen, Genovan, Napolin, Venetsian ja Antwerpenin rahan keskimääräiseen arvoon...

 

Joten mielestäni melkoisen heppoista on väittää nykyihmistä/ länsimaalaista "rationaalista toimijaa" sen paremmaksi tai mitään uutta ja parempaa aikaansaavaksi kuin muinaiset esi-isänsäkään. Mitä onkaan kehitys? Uskonkin, että meillä ei ole mitään subjektiivista ominaisuutta -järkeä - sen enempää kuin lajillamme koskaan aikaisemminkaan; ainoa, mikä "kehittyy" vuosituhansien saatossa on eri alojen tekniikka,

 

mikä itse asiassa muuttuessaan vetää ihmiskuntaa jo perässään - eikä niin, että ihmiset voisivat määrätä kehityksen suuntaa millään tavoin. Ne valtiot, hallinnot, korporaatiot, yhtiöt, yritykset ja muut toimijat, joiden kuvittelemme muodostavan "markkinavoimat" -nimisen kasvottoman kehitysveturin ovat täysin yksilötason tahdon ja vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella ja kun luulemme itse kuluttajina pystyvämme määrittämään kehitysjunan raiteiden kulkusuuntaa - unohdamme itsemme pisarana valtameressä sekä itse meren, mikä on meemien.

 

Missä siis kolahtaa se inhimillisen päätöksenteon sisältämä rationaalisuus ja loogisuus?

Eikö sen tilalle ole asettunut pelkkä taloudellinen kalkylointi, jossa määrät määräävät.

Onko siis kumma jos tavaroihinsa hukkuva hyvinvointivaltion asukki ei saavutakaan järkevänä toimijana sitä elämäntasoa, jossa voisi olla onnellinen?