Hämäläisiä sanottiin aikoinaan jäämiksi. Joskus vielä nykyisinkin kuulee mainittavan heidän olevan hitaita - niinkö hitaita, että jäivät jälkeen kun muut lähtivät? Tosiasiassa suomalaisen kansan "yhtenäisyys" ja suomea puhuvien heimojen samankaltaisuus on enimmäkseen pelkkää "luuseriutta", sitä että ovat joutuneet ahneempien valtaan ja hallittaviksi; me itse Suomessa olimme aivan vähällä joutua kokonaan ruotsalaistetuiksi jonka onnen kokivat vain pohjoisruotsalaiset, kveenejä Norjassa jyrää nyt jo saamelaisministerikin, joka hallintoineen istuu heidän naamallaan eikä Venäjän karjalaisten asemakaan kovin kaksiselta vaikuta...<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Martti Sarmela sanoikin Jyväskylässä vuonna 1999 pidetyssä "Puhetta ja pohdintaa suomalaisuudesta"-seminaarissa näin: " Suomen historiassa ei ole mitään muuta lohdullista kuin se, ettei maassa ole sentään ollut maaorjuutta. Suomalaiset ovat nöyrästi ottaneet vastaan milloin uskonnon milloin kehityksen nimissä tulleet hallitsijat, ja nyt me puolustamme eurooppalaista sivistystä... Suomalaisugrilaiset ovat historian lakeijakansoja, alistuvia, sopeutuvia ja omasta kulttuuristaan luopuvia."

Niinpä nyt kun Suomen suuriruhtinaskunnan pääkaupungiksi vajaa kaksisataa vuotta sitten nostettu piskuinen "Pohjolan helvetti", Helsinki, on sosiaalidemokraattisella imurilla imien rutistanut muun maan tyhjäksi rusinaksi - ja paisunut itse niin suureksi ettei sen maalta vasta äskettäin muuttanut väki mahdu enää edes stadilaisiin saapashousuihin - vaan yrittää tunkea kaikki yhtäaikaa kätilöopistolaiseen upeaan ja ihmeitätekevään taustaan

alkaa olla mennyttä jo aito ja alkuperäinen metsäläisyytemmekin. Kielemme sisintä ei urbaaniksi opetteleva edes halua kuulla, vaan potkaisee mieluummin stadiin joutunutta maalaismummoa päähän ja surkeinta on kaiken sen seuraus: kulttuuriton, perinteetön, kieletön kansa, jota on helppo hallita kenen kelvottoman tahansa ...