Seuraavassa pieni kuvaus informaatiosodasta jossa vastakkain ovat ainakin kreationistit ja tiedeuskovaiset, mutta muitakin rettelöitsijöitä lienee sekaantunut asioissa.

Informare on latinaa ja tarkoittaa muotoilua. Käsite laajenee kivasti kun ajattelee esimerkiksi moottorikelkan pohjamuoviin prässättyä "muistia", mikä saa kolarissakin ryttääntyneen muoviosan palautumaan alkuperäiseen muotoonsa vain lämmittämällä - joskus riittää pelkkä kappaleen vapaaksi päästäminen; tässä muovissa on siis rakenteellinen muisti johon voidaan säilöä riittävästi informaatiota palauttamaan kappaleen muoto eli forma.

Näennäisesti aivan toisenlaisesta informaation säilömisestä, siirtämisestä ja tulkinnasta on kyse kusiaispesässä, jonka arkkitehtuuri ja rakentamisen ohjaus näyttää puuttuvan kokonaan. Kusiaisillakin tuotteen forma tuntuu palautuvan aina uudestaan ikäänkuin tyhjästä - ilman piirustuksia ja ohjeita, ilman että muurahaiset yksilöinä edes kykenisivät dekoodaamaan jotakin salaista informatiivista viestiä, jossa kekorakennelmat olisi kuvattu ja selitetty miten oikea ilmansuunta ja paikka auringossa valitaan. Niilläkään tarvittava tieto ei ole koodattuna oikeastaan mihinkään - eikä muurahaisten geneettinen perimä sisällä keon rakentamisen kaikkia hienouksia. Kyse on jostain aivan muusta.

Maailmankaikkeuden sanotaan syntyneen vajaa 14 miljardia vuotta sitten yhtä tyhjästä. Useimmat meistä eivät voi käsittää miten. Kaikkein vaikeinta on silloin kun miten-kysymykseen liitetään myös miksi. Kukaan ei tiedä mistäpäin ja ken ensimmäisen kysymyksen heitti esiin mutta tästä on aikojen kuluessa keräytynyt älytön kasa kaikenlaista roskaa, infoa, formaa ja uskomusta. Aivan tyhjäksihän kaiken alun singulariteettia ei oleteta, mutta sitä että pisteeksi tiivistyneen massan lisäksi voisi tuohon alkutilaan sisällyttää minkäänlaista informaatiota välittävää koodia, kompleksista ja immateriaalista muotoa tai jopa absoluuttia - se tuntuu aivan mahdottomalta...

...joten luulijat ovat jakautuneet kahteen eri leiriin ja mätkivät niissä toisiaan uskomuksiensa aseilla ja suojauksin. Asian ytimessä on silti paljas ja yksinkertainen informaation käsite, joka voidaan pilkkoa ja jakaa esimerkiksi matemaattiseen, fysikaaliseen, biologiseen ja kielelliseen informaatioon. Claude Shannon kehitti aikoinaan kvantitatiivisen määritelmän bitteineen ja osoitti ettei kaikki informaatio kaipaa semantiikkaa. Tästä silti jatkoivat Chaitin ja Kolmogorov kehittämällä algoritmisen informaatioteorian, jota vastaleirin uskovaiset hakkaavat edelleen hajalle dna-ketjuillaan, ihan turhaan. Ei se sillä hajoa eikä kaadu. Tieteilijät kyllä pakenivat Clausiuksen taakse ja työnsivät suojakseen vielä Bolzmanninkin, jolla heittivät ilmaan informaation entropian. Lagerspetz keksi tässä tilanteessa ratkaisevan propagandan ja syyti ämyrinä uskovien niskaan totuuksia kuten: " Eliöt ovat vain avoimia systeemejä joissa niiden ympäristöä koskeva informaatio on kasautunut! ..Eivätkä ne joudu termodynamiseen helvettiin.."

Kreationistien leirille olikin kova pala kun Dawkins tästä menestyksestä innostuneena latasi kommunikaatioteoriaan signaalina sen, että geenit ovat siirettävää, kopioitavaa ja digitaalista informaatiota. Mutta kun hän jatkoi että mutaatiot ovat tämän digitaalisen viestinnän kohinaa, hiljeni koko uskovaisten leiri - ja sitten sieltä alkoi kuulua semanttista supinaa. Supina muuttui pulinaksi ja Werner Gittin ääni kuului kauimmas. Hän huuteli: "Informaatiota ei voi olla ilman koodia! Koodia ei voi olla ilman tarkoituksellista sopimusta!"

Kreationistit taittelivat papereistaan lentolehtisiä heitellen niitä tiedeuskovaisten rintaman taa ja niissä luki: " Informaatiota ei voi olla ilman statistista, syntaktista, semanttista, pragmaattista ja apobeettista tasoa." Heitellessään liidokkejaan ilmaan kreationistit huutelivat jo hilpeinä toisilleenkin: " Höh - eiväthän tilastolliset prosessit yksinään ole mitään infoa!" sekä " Ei infoa voi olla ilman lähettäjää!", "Ei synny infoketjua ilman mentaalia alkuperää!" " Informaatiota ei voi olla olemassa ilman tahtoa !"

Tämä puolestaan hiljensi vähäksi aikaa tiedeuskovien leirin. Ihmisien oli vaikeata asettua ei-elävien kompleksien asemaan ja miettiä miten esimerkiksi joku entsyymi kokee geeniltä vastaanottamansa RNA-viestin merkityksellisyyden - mutta pian alettiin tajuta, että Gittin propaganda oli pelkkää huuhaata. Hänen hienolta kalskahtava apobeetti-asekin oli pelkkää paperia, sillä organismien teleologian ei biologiassa tarvitse perustua lainkaan ajatukseen suunnittelijasta vaikka se onkin totuttu tapa kuvata kehitystä. Pian osattiin erottaa toisistaan erilaiset informaatiokäsitteen sisällöt; matemaatikot luottivat Shannonin määritelmiin joiden mukaan tilastollinen informaatio kuvastaa jonkun symboli- tai signaalijoukon järjestäytyneisyyttä ja mutkikkuutta, kehitettiin teoriat semantiikasta ja pragmatiikasta, huomattiin informaation merkityksellisyyden riippuminen sen yllätysarvosta ja käyttötavoista, ja ymmärrettiin lopulta, että biologinen informaatio toimii aivan eri tavalla kuin tietotekninen informaatio.

Kähinä ja nyhjäys loppui kun tajuttiin, että kaikki johtui vain informaatio-käsitteen sekavasta ja toisistaan poikkeavista määrittelyistä. Silti vieläkään kukaan ei ymmärtänyt, että informaatio oli kuin poropolku - sen alku ja loppu katosi ympäristöön aivan huomaamattomasti, niitä ei yksinkertaisesti ollut olemassakaan - mutta itse polku näkyi ja tuntui varsinkin maaston hankalimmissa kohdissa, missä jokainen yksilö tietämättään valitsi samalla tavalla reittinsä kuin kaikki muutkin lajitoverit.