Ai että miksikö svenskaksi; siksi että http://sydsvenskan.se/opinion/aktuellafragor/article258268.ece - ja haluaisin nimenomaan kiinnittää huomiota Pehr Gahrtonin väitteeseen: "Språk är identitet. Och därmed politik..." koska minun mielestäni se on pelkkä meeminen valhe. Totta sen sijaan on se, että kielet kantavat itsessään identiteetin muokkaajia, uskomuksia, käsitteitä ja luuloja, ja

politiikkaahan tässä on se, että kieli, nimenomaan "kansallinen kieli", esitetään identiteetin kassakaappina. Kuitenkin kaikki tuhannet kielet ovat pelkkiä erilaisia ja eri tarkoitukseen väännettyjä, taottuja ja ahdistettuja välineitä, jotka vain vaivoin heijastavat kunkin ihmisjoukon (nationaliteetin?) kehittämää kulttuuria. Ihmisrievun identiteetti ei ole kielen päällä. Räikeäksi näkymä muodostuisikin jos tuijotettaisiin vain kirjallisiin kieliin ja jätettäisiin laskuista pois todelliset puhutut käyttökielet (kuten melkein aina teemmekin). Kielet ovat kuitenkin aina jonkunlaisia kulttuurinsa kuvia - eivät silti identiteetin säilöjä, sillä ihmisen itsensä identifioiminen tapahtuu äidistä ja syntymästä alkaen siihen kulttuuriin mikä häntä ympäröi - eikä porukan porisemalla kielellä ole suurtakaan väliä. Vielä vähemmän identiteetin rakentumiseen vaikuttaa lapsen ja äidin/ympäristön väliin työnnetyn kirjakielen maailma ( ajatella miten kuuromykkien kävisi?). Todellinen vaikutus on siis ainoastaan kulttuurinen - ja sillehän me emme voi mitään...

Niinpä väitänkin, että melkein kaikki kielen yliarvioinnit, joita julkisesti esitämme, johtuvat tiedostamattomasta voimattomuuden tunteesta, jota kompensoidaan uskomuksilla kielellisestä sielustamme - jota ei ole. On vain väline, tämä rautakankea kieli.

Pehr Gahrton suhtautuu englantiin selkeän kielteisesti siksi, että se ei edusta eurooppalaisuutta - mielestäni hänen perustelunsa ovat aivan oikeita - ja vääriä. Vääriä siksi ettei identiteettimme ole kielestä kiinni ja oikeita siksi että englanti kielenä on aivan muun kuin eurooppalaisen kulttuurin kieli.

Kieli- ja kulttuurihistoriallisestihan englanti on yksi nuorimmista puhutuista kielistä ja synnytetty vasta silloin kun Europea pakkonaitettiin kristinuskomuksellisten kirkonmiesten kanssa. Kulttuurisesti se onkin paitsi äpärä myös sekasikiö eikä ansaitsi asemaansa

ellemme me itse ansaitsisi sitä. Olkaamme siis tyytyväisiä ja unohtakaamme kiltisti kielellinen jaloutemme.