Feng shui -niminen filosofia, taktiseen toimintaan, ympäristöön sijoittumiseen ja siihen suhtautumiseen keskittyvä uskomusjärjestelmä kehittyi Kiinassa ja on sieltä levinnyt eri puolille maapalloa. Siihen on liitetty hirvittävät määrät täysin ulkopuolista sälää, mystiikkaa ja metafysiikkaa, mutta pääosin ovat filosofian perusosat säilyneet ja kehittyneet vastaamaan myös nykyaikaisia selviytymisstrategioita. 

Feng shuin perusta on noin 2500 vuotta sitten I Chingiin (Muutosten kirjaan) kirjoitetuissa, jing-jang- ja viiden elementin opeissa. Omassa opuksessani ei ole ISBN-numeroa mutta suosittelen luettavaksi esimerkiksi Lao Tsun "Tao Te Ching"-teosta ISBN 0-7045-0007-8, joka on englanninkielinen versio vuodelta 1972. Itse feng shuista on olemassa myös Kwan Laun kirjanen englanniksi " Feng Shui for Today", 1996 ja S.A. Ahvosen suomentamana pari vuotta myöhemmin ISBN 952-9586-56-6.

Han-dynastian aikana Zhang Liang-nimisen tiedemiehen tiedetään olleen feng shuin harrastajan ja kirjoitetussa historiassa mainitaan hänen olleen Punaisen männyn- (mestari Chi Songzi) sekä Keltaisen kiven- (mestari Huang Shigong) koulukuntien oppilas. Nämä kaksi koulukuntaa ovat feng shuin perustajia. Mestari Chin piikkiin pannaan yleensä Yhdeksän tähden-, Kahdeksan portin- ja Pakua- menetelmät, joista ensimmäinen viittaa Isoon Karhuun, toinen kahdeksaan ilmansuuntaan ja Pakua taas tarkoittaa kahdeksaa perustrigrammia, joka selvinnee parhaiten Muutosten kirjasta.

Zhu Geliang ( 181-234 jaa) eli Kongming kehitti erityisesti Pakuaa, jota hyödynsi sotataktiikassaan Wein armeijaa vastaan, mikä osoittaa hyvin feng shuin laaja-alaisen käytön. Silti se oli aikanaan tarkoin varjeltu vain eliitin hallitsema taktinen laji. Ensimmäisen feng shui-teoksen laati 200-luvulla Vihreä lintu (Qing Niao). Teos on kolmiosainen. Tätä huomattavasti tunnetunpi on "Hautajaisten kirja" ( Zang Shu ), jonka kirjoitti feng shui-mestari Guo Pu 300-luvun alussa. Tunnettuudestaan huolimatta tätä opusta ei ole löydetty kokonaisena. 600-luvulle tultaessa feng shuista oli sitten jo kirjoitettu paljon, mutta lähes kaikki kirjoitukset ovat hävinneet eri kulttuurivallankumousten aikana. Tang-dynastia oli feng shuin kulta-aikaa ja silloin elivätkin "kahdeksan suurmestaria" eli Yang Junsong, You Yanhan, Li Chungfeng, Yi Hang ( joka oli myös zen-mestari), buddhalainen Shima Touto, Liu Baitou, Chen Yahe ja toinen buddhalainen Futu Hong. Song-dynastian kaudella kiinnostus feng shuihin kasvoi taas (960-1279) ja silloin tunnetuin oli Wu Aixian oppilaidensa Liu Qiwan ja You Gongliangin kanssa. Oppilaiden ansiot tulivat esiin sitten Ming-(1368-1643) ja Qing-kausilla(1644-1911).

Edelleen ovat käytössä oppikuntien " Yhdeksän tähteä, kahdeksan porttia ja Pakua", "Arvaamattomat portit ja Saavuttamaton jai", "Oikeaoppiset viisi elementtiä", " Kaksi vuorta, Kolme harmoniaa ja Viisi elementtiä", "Pakua ja Viisi elementtiä", "Suuri tyhjyys ja Viisi elementtiä", sekä "Hongfen Viisi elementtiä" seitsemän erilaista oppisuuntaa.

Varsinaisesta feng shui-opista tässä lienee liian hankalaa puhua mitään. Silti mainita kannattaa maailmankuva, jossa keskellä on taiji, ei ihminen. Ihminen kuuluu olemuksiin, jotka ympäröivät taijita ja joita ovat maa vastapäätä ihmistä sekä niiden välissä materia vastapuolenaan taivas. Yksi tärkeimmistä (ja pohdituista) periaatteista on ihmisen ja luonnon sopusointu - ei siis niinkuin meillä lännessä, että ihmisen olisi hallittava ympäristöään.

Käytännön feng shui lähtee ki´stä, minkä voisi määritellä niin, että ki on jokaisen olevaisen ja maailmankaikkeudenkin olemus ja "henki". Se ei ole silti mikään mystinen "sielu" vaan esimerkiksi tilassa se kohta, johon ki keskittyy. Kiinalaiset pitivät ihmisen sydäntä jo hyvin varhain ki-keskuksena. Jokaisessa esineessä, asiassa ja oliossa on keskittymä, risteyskohta, ydin tai vain viitteellinen keskus, johon useimmat kohteen hahmottumista todentavat linjat ja "voimat" viittaavat. Feng shuin harjoittaja opettelee kokemaan ja näkemään kaikessa ki´n ja esimerkiksi huoneissa ki-keskuksen. Tämä on tärkeätä siksi, että huoneen muut tilat asettuvat suhteessa ki-keskukseen. Tilan eri osien paikallistamisessa tulevat mukaan perinteet; ki-keskus ja sen ympärille sijaitsevat muut kohteet löytyvät yleensä kompassin ja Yhdeksän tähden-menetelmällä. Modernimpi versio ki-keskuksen löytymiselle huoneesta lienee se, että kokija asettuu itse eri paikkoihin ja pyrkii löytämään vaistonvaraisesti paikan missä tuntee olevansa tilan ytimessä. Ki-keskus on vuorovaikutteinen paikka tilassa siten, että siihen keskittyy esimerkiksi seinien, lattian ja katon "voima" ( koska niiden pintojen heijastus on juuri siinä suurin) ja juuri siitä paikasta voi nähdä jokaisella pinnalla oleva taulu, väri, pinnanmuoto, materiaali jne. Ki-keskuksen paikkaan voi myös vaikuttaa ikkunoilla, oviaukoilla, valaistuksella ja kalusteilla, mutta aina tässä vuorovaikutuksessa näkyy jin ja jang. Jin on rauhallinen ja passiivinen osa tilasta ja jang taas aktiivinen mihin sijoitetaan liikkuminen ja muu tapahtuva liike huoneessa. Erikseen kai pitää mainita, että mm valo liitetään jangiin.

Viisi elementtiä muodostavat kehän, josta selviää elementtien yhteenkuuluvuus ja vastakkaisuus. Kehällä elementit ovat järjestyksessä maa-metalli-vesi-puu-tuli, jolloin ne kaikki saavat vastaansa kaksi vastakkaista elementtiä, esimerkiksi maa veden ja puun, metalli tulen ja puun, vesi maan ja tulen, puu maan ja metallin, ja tuli metallin ja veden. Elementit liitetään myös ilmansuuntiin, joissa tuli on etelän, puu idän, vesi pohjoisen ja metalli on lännen elementti. Oikeastaan ilmansuuntia on enemmänkin ja ne kaikki edustavat määrätynlaista elementtiä ominaisuuksineen ja luonteineen. Myös määrätyt värit liitetään ilmansuuntiin; musta pohjoiseen, punainen etelään, valkoinen länteen ja vihreä itään. Alhaalla on keltainen.
Suunnassa ylös näkee feng shuin harrastaja ensimmäisenä Zhen Wun, Pohjantähden eli suomalaisittain Taivaan naulan, jonka ympäri pyörii Otava. Yhdeksän tähden menetelmässä Otavaan lisätään kaksi kuvitteellista tähteä ja annetaan kaikille niiden "luonnetta" kuvaava nimi kuten Elämä ja kasvu tai Parantava voima, Tuho, Kuusi koettelemusta, Viisi sielua, Elämän jatkuvuus, Kuolema. Otavan tähtien (aputähtineen) ajatellaan vaikuttavan vähän samalla tavalla kuin länsimainen horoskooppikin, joten sen voi hyvin moderni feng shui jättää vähemmälle huomiolle.

Luin noita muutamia kommentteja jotka koskivat lähinnä erilaisia länsimaissa tunnetuiksi tulleita temppuja, joita väitetään feng shuin mukaisiksi. Jätänpä ne kommentoimatta. Mielestäni feng shuin opetuksia voi aivan hyvin hyödyntää suomalaisittainkin turvautumatta kiinalaisiin epiteetteihin ja kuvatuksiin, vaikka pieni ajatus lie minullakin yhdistää Väinämöisen lohikärmes kiinalaiseen - samaahan niissä on paljonkin. Mutta yleisesti ottaen uskon perinteen varsinaiseen sisältöön, jota en löydä pelkistä kiinalaisista tilpehööreistä. Veden lirinät ja lorinat jättäisin itse saunan tai saniteettiosaston puolelle ja yrittäisin ymmärtää, että vesi feng shuissa ilmentää "elämän voimaa" ja on olemassa kaikkialla missä on "elämää" sen itsensä vuoksi. Veden merkityksestä kirjoitti teoksen Guo Pu 300-luvun alussa. Hänen mukaansa vesi suojelee ki´tä ja vastustaa tuulen elämälle vahingollista jang-voimaa, jolloin esimerkiksi avoimien vesiastioiden perinteinen (suomalainenkin) sijoittaminen lämpöpattereiden päälle tuottamaan vesihöyryä - on erinomainen osoitus todellisesta feng shui-ajattelusta. Akvaarioiden tai muiden läpinäkyvien vesiastioiden avulla veden läheisyys rauhoittaa - ainakin janoista. Eikä minusta feng shuista kannatakaan hakea mitään kummalisia metafyysisiä olettamuksia - järkeviä ja älykkäitä perinteen opetuksia on muutenkin yltäkyllin.

Numerologia, joka kuuluu jonkinlaiseen metafyysisen ja rationaalisen välimaastoon, kuuluu fen shuihin olennaisena osana aina Xia-dynastian ajoilta asti. Silloin väitetään keisari Yun kehittäneen kiinalaisen numerologian. Sen perustana on taas maagisen kilpikonnan esittämä taikaneliö Luo Shu, jossa on yhdeksän numeroa siten että jokaiseen mahdolliseen suuntaan (bingo) muodostuvan kolmen numeron summa on viisitoista. Luvussa viisitoista nähdään viisi, joka edustaa kunniaa ja kymmenen, joka edustaa pyhyyttä, uskollisuutta, kokonaisuutta sekä täydellisyyttä ( palvoa on kiinaksi heshi, mikä syntyy piktogrammeista sopusointu ja kymmenen). Yksi on keisarin numero ja kaksi taijin numero, jolla on useita harmoniaan liittyviä merkityksiä. Kolmonen on sekin tasapainon sisältävä luku mutta eri tavalla kuin kakkonen. Kolmonen edustaa pitkää ikää ja pysyvyyttä. Neljässä nähdään mielellään kaksi paria ja se symboloikin onnea, jota ei silti saa sanoa ääneen. Viisi edustaa voimaa ja kunniaa, kuutosessa on kaksi kolmosta mikä tekee siitä "hyvän" ja sana liu hiukan eri toonilla tarkoittaakin runsautta ja ylellisyyttä. Seitsemän edustaa maagisuutta ja sisältää paljon erilaisia uskomuksia ( varsinkin 7 x 7 = 49). Kahdeksan sisältää myös määrättyjä maagisia voimia, joilla voi torjua vahingollisia voimia ja onnettomuuksia. Mielestäni naurettavan kiva keksintö on kahdeksankulmainen pöytä, jolla voi torjua ainakin kömpelyydestä aiheutuvia pöydänkulmaan törmäämisen vaikutuksia. Yhdeksän on yksi kolmesta onnen luvusta koska se rakentuu kuutosesta ja kolmosesta. Sitä paitsi yhdeksän (jiu) kuulostaa samalta kuin sana pitkäikäisyys. Numerologian huomaa helposti aidossa kiinalaisessa raflassa esimerkiksi pöytien ryhmittelyssä, tuolien sijoittelussa, taulujen lukumäärissä jne.

Jatkan toiste.