Aikoinaan osallistuin erääseen keskusteluun, jonka alustuksessa esittelin lähinnä Matt Ridley´n teoksen " Perimä - ihmisen historia 23 kappaleessa" herättämiä ajatuksia siltä pohjalta, että pidän henkilökohtaisena totuutenani vain sitä elämää, joka on aineen ominaisuus ja ilmenee aina sopivissa olosuhteissa, ( ja siis kyseenalaistaen elämän, jonka joku absoluutti olisi luonut). Keskustelu rönsyili aluksi kivasti siellä sun täällä mutta alkoi vähitellen saada ulos todellista herjaakin. Pahiten tuntui ärsyttävän juuri yllä mainittu perusajatus, jonka mukaan evoluutio ei tarvitsekaan kaiken luonutta suunnittelijaa… niinpä sitten jossain välissä heitin keskusteluun seuraavan kommentin:<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

"...jokaisessa solussamme oleva mitokondrio, joka oikeastaan on bakteeriksi luokiteltava  aineiden toimintamuoto meissä itsessämme, kumoaa tämän greegaheita päästelevän vastaväittäjäni sanomiset integroitumisesta."

 

Ja sain vastauksen kuvitettuna otsikolla " Greegah, hän tokaisi vatsaansa pidellen" :

 

"  Eläinsolujen aineenvaihduntaa palvelevien mitokondrioiden luokitteleminen bakteereiksi osoittaa sen laatuista käsitehämärrystä että herää epäilys esittäjän kyvyistä ja motiiveista. Aivan kuin olisi yhdentekevää onko kahvipöydässä kolme kananmunaa, sokeria ja jauhoja vai valmis kakku! Bakteeri on bakteeri tyypillisine elintapoineen ja rakenteineen joiden avulla se pystyy itsenäiseen elämään myös organismin ulkopuolella. Mitokondrio puolestaan on nukleotidejä sisältävä soluorganelli joka ilman isäntäsoluaan ei yksinkertaisesti toimi."

 

Niinpä vastasin tähän "kykyni ja motiivini" kyseenalaistavaan herjaan:

 

1. Samaa logiikkaa noudattaen voisi väittää ettei ihminenkään pysty itsenäiseen elämään, koska ihminen ei kertakaikkiaan toimi - avaruudessa, merenpohjassa, typpihapossa, Venuksessa jne. Kuitenkin siitä huolimatta että ihminenkin menehtyy, jos se joutuu määrättyjen olosuhteiden ulkopuolelle, sen joku määrittelee "valmiiksi kakuksi" eikä "kolmeksi kanamunaksi, sokeriksi ja jauhoiksi"...hah hah

 

2. Soluhengitys tapahtuu mitokondrion sisäkalvolla. Mitokondrioon sisältyy myös rengasmainen DNA-rihma ja ribosomeja, jotka rakenteeltaan muistuttavat bakteerien ribosomeja. Tiedetään, että mitokondrio kykenee itse syntetisoimaan ainakin osan rakenteellisista proteiineistaan. Lisäksi mitokondrio kykenee lisääntymään jakautumalla kahtia bakteerin tapaan. Se siis elää "itsenäisesti" solun sisällä ja omaa "itsenäisen" perintöaineksen, jolla se voi lisääntyä "itsenäisesti" . Onko se siis "kolme kananmunaa, sokeria ja jauhoja" vai olisko sittenkin jo kakku...nam nam

 

3. Energia-aineenvaihdunta kaikissa eläinsoluissa ja bakteereilla tapahtuu glukoosin avulla suurin piirtein seuraavasti: Glukoosi muuttuu palorypälehapoksi monofosfaatti- tai difosfaattiheksoosien kautta; sen jälkeen palorypälehaposta poistuu hiiltä. Nämä reaktiot tuottavat vain vähän energiaa ( 4 ATP- eli adenosiinitrifosfaattimolekyyliä, joista kukin tuottaa 46-54 kJ eli 11-13 kcal energiaa moolia kohden olosuhteiden mukaan). Tämän lisäksi voi tapahtua ns. oksidatiivinen fosforylaatio, joka on mahdollinen vain aerobisissa olosuhteissa, ja se tuottaa hapetus-pelkistysreaktioiden tuloksena lisää 34 ATP-molekyyliä. Tuloksena tästä on siis energian lisäksi hiilidioksidia ja vettä. ( Tämä matematiikka on tässä puhdasta vittuilua varten)

Mitään periaatteellista eroa ei ole bakteereiden ja mitokondrioitten hoitelemassa energia-aineenvaihdunnassa ( paitsi että on bakteereja, joilla on erilaistakin aineenvaihduntaa). Niin että joko kypsyi kakuksi...

 

4. Jos sitten vielä viitsisi palata siihen mitä kumpikin sanoi; minä sanoin ja tarkoitin sitä, että mitokondrion toimintamalli - siis aineiden kiertokulku siinä, voidaan rinnastaa ( ja luokitella samaksi kuin) bakteereiden aineenvaihdunta. Varsinainen ajatus oli se, että evoluutiokehityksessä näiden välillä on selkeä yhteys. Evoluution ei ole tarvinnut "keksiä" kovinkaan paljoa uutta "keksiessään" miten eläinsolun saa toimimaan, jos ajatellaan että bakteerien energia-aineenvaihdunnan ideaa on sovellettu eläinsoluun sijoittamalla sinne mitokondrio, joka toimii lähes samalla tavalla. Puhuimme siis nimenomaan integroitumisesta - mikä piti näkyä sitä tarkoittavasta sanasta e.m. lauseessa...

 

Ystäväni Martti, joka siis epäili lausahdukseni vuoksi sekä kykyjäni että motiivejani, väitti puolestaan, että mitokondriossa " on nukleotideja  jne". Minä puolestani en millään ymmärrä miksi hän tässä erikseen mainitsee nämä nukleiinihappojen rakenneosat ( puriini- ja pyrimidiiniemäkset, pentoosisokerit ja fosforihapon) ikäänkuin nämä DNA:n rakenneosat olisivat jotain muuta kuin ovat, ja ne sitten vielä tekisivät mitokondriosta nimenomaan organellin. - sillä nehän juuri todistavat minun esittämäni asian puolesta, eikä tue lainkaan hänen väitettään!

Vai onko tarkoituksena ikäänkuin asiantuntijan arvovallalla heittää ilmaan (taas) pelkkiä nimityksiä, joilla pitäisi nujertaa henkisesti se mitä ei asialla pysty - sen kummemmin miettimättä mitä tulikaan sanottua ? Valitettavasti se ei minuun tepsi. Ei mennyt jauhot suuhun...

 

Jos kuitenkin jatkaisin toivossa, että tuommoinen tunnepitoinen päällekäyminen loppuisi, ja asiattomuuksien takaa löytyisi se kaipaamani älykäs keskustelija, joka joskus sai jopa hakemaan tietoa muualtakin kuin roskiksesta

 

niin sanonpa mitä mieltä olen lauseestasi " Minun mielestäni tietoisuuteen pohjaava ympäristön modifioiminen ja valjastaminen on osoitus kehittyneisyydestä ainakin kun eläinkunnasta on kysymys. Voit vapaasti olla eri mieltä, minun maailmankuvassani tämä on täysin mahdollinen tapa ajatella."

 

Ensinnäkin pyytäisin muistelemaan keskusteluamme tietoisuudesta. Niitähän käytiin useampiakin. Ja ainakin minulle tuli täysin selväksi, että kaikki osallistujat olivat lopulta yhtä mieltä siitä, että tietoisuus ei ole lainkaan itsestäänselvyys. Varsinkin sellaisen tietoisuuden, joka eläimillä olisi eri kuin ihmisillä, ja sen edellyttämä minuus - lie kyseenalainen. Minä itse en usko lainkaan minuuden todelliseen olemassaoloon, vaan luulen sen olevan pelkkien selviytymis/toimintamallien sarjan, josta joku naamari tai puku vedetään tilanteessa kuin tilanteessa päälle. Se, että jokin niistä tulee tutummaksi kuin toinen, ei tee minuudesta todellista. ( loput voi kaivaa roskiksesta)

 

Ja kun puhutaan sitten ympäristön "modifioimisesta ja valjastamisesta" pohjaten tietoisuuteen - mitä se on; pelkkää selviytymiskeinojen valintaa, jossa pelaa erilaiset joukkojen ja määrien sekä niiden väliset suhteet. Millaisen eläimen maailmankuva tälläinen onkaan...

 

kun ottaa huomioon, että  pieneksi käyvällä maapallolla tietysti vahvimmat pärjäävät parhaiten - mutta elämän jatkumisen ehdot ovat kokonaan toiset. Ympäristön "modifioiminen ja valjastaminen" ei suinkaan ole osoitusta kehittyneisyydestä, jos valjastaja on pelkkä öykkäri ja vallanhimoinen pyrkyri, joka ei tiedä sen vertaa, että jättäisi tallaamatta itselleen elintärkeät eliöt rynnätessään esiin ja valtaan...

 

Joka asia paljastaa hyvin myös tahdon merkityksettömyyden; Tahto ilman päämäärää ja tarkoitusta on merkityksetön, sillä saavuttaakseen päämäärän pitää tietää ja tuntea sinne pyrkimisen keinot, seuraukset ja vaikutukset, jotka saattaisivat väärinä estää päämäärään pääsemisen. Niinpä ihmiset useimmiten kyllä tahtovat hirmuisesti, mutta kuinka hyvin tuo kaikki muu hallitaan. - Ainutlaatuinen tahtova eläin. Höh.

 

Henkilökohtaisesti minä näen elämän muunakin kuin pelkkänä ihmiselämänä.

Eivätkä elämän eri muodot ole keskenään arvotettavissa, koska ne eivät ole irrallaan toisistaan ja yksinään mahdollisia. Siksi ihmisyys ei riitä arvoksi itse elämälle ja elämän kehittymiselle. Ja tämän aineen äärettömän monimuotoisuuden perusteeksi vielä vähemmän riittää ja sopii sellainen kehittyneisyys, jonka huippu, korkein ilmentymä näkyisi vain ja ainoastaan ihmisyytenä, mikä verrattuna mihin muuhun lajiin tahansa on äärimmäinen uhka paitsi itselleen myös globaalille elämälle.

Ymmärrän, että tätä voi olla vaikea sulattaa - siksi että samallahan tulisi sulatetuksi kaikenlaisia hybriksiä, arvoja ja absoluutteja. Joten minulle kolme munaa, sokeria ja jauhot kelpaa kyllä kakuksi sekin. - jos se annetaan siististi eikä pläjäytetä päin näköä.