Opetusministeriön julkaisussa 30.4.2007 otsikolla "Ehdotus toimenpideohjelmaksi mediataitojen ja -osaamisen kehittämiseksi" sanotaan mm näin:

"Viime vuosina oppimisympäristöt ovat nousseet uudella tavalla esille koulutuspoliittisessa keskustelussa. Media ja tieto- ja viestintätekniikka ovat keskeinen osa tulevaisuuden oppimisympäristöä. Ne ovat mukana ihmisten työssä, koulutuksessa, harrastuksissa ja vapaa-ajassa, ja ne lisäävät myös näiden osa-alueiden limittymistä toisiinsa. Laajakaistayhteydet ja helppokäyttöiset verkkojulkaisuohjelmat ja -alustat mahdollistavat käyttäjien laajamittaisen osallistumisen tiedon, aineistojen, teosten tms. tuottamiseen ja jakamiseen. Virallinen, epävirallinen ja arkioppiminen linkittyvät ja tukevat toisiaan ja muodostavat elinikäisen oppimisen jatkumon. Median vaikutukset ulottuvat vahvasti lasten ja nuorten kasvuun ja sosiaalistumiseen. Internetissä tarjolla oleva laaja julkisuus on aiheuttanut uudenlaista huolenaihetta aikuisille varsinkin tietoturvallisuudesta, kun moni nuori on vienyt tuotoksiaan verkkoon."

Mediataitojen kartuttamisen sijasta julmetun monet vanhemmat, valtaosa opettajista ja tyhjätaskuiset kunnanisät laidasta laitaan kääntävät selkänsä tälle todellisuudelle ja valitsevat sekä itselleen että lapsilleen kuljettavaksi sen kivisen ja kaidan polun, jota mahdollisesti itsekin ovat koko elämänsä ajan kulkeneet; tien joka nykyisin kulkee läpi kieltotaulujen helvetin. Ei tuon polun varrella ennen ollut montaakaan kieltotaulua vaikka sääntöjä opittavana aikoinaan olikin paljon. Kieltotaulut ovat syntyneet kuin sienet sateella - sateessa jonka jälkeen ennustettiin tulevaksi maailmat hukuttava informaatiotulva. Helvetiksi "kaidan polun kulkijoille" ympäristön onkin muuttanut se itkuinen ilmapiiri joka näkee vain loppuja, maailman pahana, tiedonvapauden vääränä ja tulevaisuuden toivottomana.

Toki vapaus on vaikea asia ja avoin tieto vaarallista - jos vastakkain asettuvat mitään tietämätön ja tietävä. Tai viatonta vastaan sairas paskiainen. Globaalissa kilvassa voiton vie silti aina se joka tietää enemmän ja osaa käyttää tietojaan. Mediakasvatus onkin valmennusta sotaan. Ensisijaisesti siihen sotaan jota jokainen käy itseään vastaan; tietämättömyyttään, pöljyyttään ja osaamattomuuttaan. Mutta myös pelkojaan, luulojaan ja harhojaan vastaan. Elämme alati kiihkeämmin sykkivässä mediassa joka ympäröi ja peittoaa meidät väkisin ellemme opi uimaan ja pysymään sen pinnan yläpuolella.

Mediataitoja on kuitenkin mahdotonta oppia tyhjin käsin ilman välineitä.

Järkyttävää tässä tilanteessa onkin se, että meillä tässä kaatosateessa jotkut ikäänkuin hakkaavat kuvittelemansa nousuveden rajaan kylttejä " Uimakoulut on syntiä"," Älä mene uimaan", "Uiminen kielletty", "Varokaa haita"....

...ja ovat selvästi salaa tyytyväisiä pystyessään näin painamaan kehityksen jarrupolinta.