Lueskelin äskettäin vanhoja lehtiäni ja silmiin osui tohtori R.Harin kirjoitus "Ovatko ajatukset aivoissamme?" ( http://www.tieteessatapahtuu.fi/0306/hari0306.pdf ) Olen nauttinut kyseisen aivotutkimusyksikkömme johtajattaren kirjoittamista artikkeleista ennenkin. Tässä Hari painottaa sitä miten meitä ympäröivä kulttuuri on itse asiassa se ympäristö, jossa "ajattelumme tapahtuu". Minusta hän olisi voinut hyvin mennä asiassaan eteenpäinkin, ja todeta että ajattelu tapahtuu nimenomaan kommunikointikielessä - joka ei toimi aivoissa. Kommunikointikielethän ovat rakenteeltaan foneemikoodisia systeemejä, jotka tarvitsevat toimiakseen sekä värähtelevän väliaineen myös vähintään kaksi osapuolta. Niinpä useimmilla ihmisillä lienee aivan väärä kuva ajattelustaan, mikä ei ole lainkaan niin subjektiivista kuin kuvitellaan.

Tämä ihmislajin ylivertaisuutta perusteleva ominaisuus ( ajattelumme ajattelustamme) voi olla myös muullakin tavalla "ilmassa"; ilman rakennetta, jossa määrätty kausaalinen loogisuus on mahdollista ja todettavissa, ei ole olemassa subjektiivista loogista ja rationaalista ajatteluakaan. Sananparsi "joukossa tyhmyys tiivistyy" kääntyy myös niin ettei viisauskaan tiivisty esiin muualla.

Jos ajatellaan mitä merkitystä tällä on, tulee ensimmäisenä mieleen ne käsitykset ( ja varsinkin ennakkoluulot) joiden mukaan ihmiset ovat perimänsä mukaisesti viisaita, tyhmiä taikka jotain muuta. Perimä tietysti vaikuttaa solurakenteisiin ja aineenvaihduntaan - mutta todennäköisempää on, että "ajattelukykymme", sen laajuus ja syvyys syntyvät vuorovaikutteisena kasvuympäristön kanssa. Tätähän tukevat myös esimerkiksi D.Golemanin tunneäly- sun muut tutkimukset.

Toinen vaikuttava seuraus siitä ettei "ajattelumme" olekaan varsinaista kallonsisäistä toimintaa on se, että voisimme vihdoinkin luopua "alussa oli sana - herruudestamme" ja yrittää sopeutua ympäristöömme, jota emme ole koskaan osanneet hallita. Uskomusjärjestelmä, joka pyhittää inhimillisen ajattelun ja jopa mahdollistaa "keskustelun absoluutin" kanssa, on vaarallinen harha kyvyssään luoda kaikenlaista virtuaalia sälää..

Aivotoimintamme todellisen muodon ja rakenteen ero puhekielelliseen "ajatteluun", tai siis mentaalisen "ajattelun" erilaisuus verrattuna kommunikointikielen käyttöön on merkittävä mutta silti siitä ei juurikaan puhuta.

Parin tuhannen vuoden aikana aina joku on asian vetänyt esille, mutta yleinen käsitys siitä miten ihminen ajattelee itsekseen käyttäen samaa viestinnällistä systeemiä kuin kommunikoidessaan lajitovereidensa kanssa ei ole miksikään muuttunut. Uusimmat tutkimukset osoittavat, että aivot käsittelevät informaatiota kaoottisemmin kuin on luultu. ( http://www.uni-bonn.de/Aktuelles/Presseinformationen/2007/067.html ) Se selittää pitkälle sen miksi ihmiset eivät ole toimijoina rationaalisia, loogisia ja älykkäitä, vaan joatin aivan muuta keskimäärin. Se selittää myös miksi erilaisia väestökehityksen, kehityshistorioiden ja elintasojen syitä on haettava jostain muualta kuin rotuopeista tai genetiikasta.

 

Kun akatemiaprofessori Mikko Korhonen sanoi aikoinaan näin: "Kielen neurofysiologisia kytkentöjä koskevassa keskustelussa on viime aikoina eniten herättänyt huomiota Noam Chomskyn 1970-luvulla esittämä teoria universaalin kieliopin biologisesta perustasta. Chomsky väittää, että ihmisellä on aivoissaan synnynnäisesti kielen tuottamiseen erikoistunut apparaatti, joka periytyy geneettisesti. Tämä hermostollinen apparaatti, "kielielin" (language organ), määrittää kaikkien luonnollisten ihmiskielten syntaktiset ja semanttiset ominaisuudet. Se on olemassa vain ihmisellä ja nimenomaan vain kieltä varten. Se on erillään ihmisen muusta kognitiivisesta käyttäytymisestä ja hermostollisista mekanismeista, jotka muilla eläimillä ohjaavat sosiaalista kommunikointia. Näin ollen ihmiskieli on täysin uniikki. Se ei ole missään tekemisissä minkään muun lajin, ei edes kädellisten tai muiden nisäkkäiden, viestintäjärjestelmien kanssa." hän samalla irtisanoutui kyseisestä teoriasta.

Mikko Korhonen on erityisesti suomalais-ugrilaisten kielten tutkimuksen asiantuntija ja varmasti joutui pohtimaan sitä mikä todistusvoima on vertailevalla kielitieteellä verrattuna semanttisempaan tutkimukseen, jolloin peruskysymyksiä on kielikyvyn geneettinen perusta - onko sitä vai eikö. Toinen lähtökohta on kulttuurin ja kielen yhteys, se syntyykö kulttuuri kieleen vai kieli kulttuuriin.

Mutta Korhonenkaan ei tiennyt myöhemmistä Marty Serenon San Diegon yliopistossa tekemistä kokeista joilla osoitti ihmisen aivokuoren kieltä käsittelevien alueiden muodostuneen samoista alueista, jotka simpanssilla muodostavat suunnattoman laajan näkökeskuksen. (Sitä puissa liikkuvat kädelliset tarvitsevat mm. arvioidakseen ehdollisin refleksein etäisyydet oikein. Ihminen näkee kuitenkin paljon pienempää aivojen aluetta käyttäen tarkemmin kuin simpanssi.) Serenon kokeellisia tutkimuksia näköaivokuoren evoluutiosta koskevan kirjoituksen "A brain that talks" (Discover 6/1996) mainitaan keskeisenä tuloksena hänen päätyneen aivan päinvastaisiin tuloksiin suhteessa kielen ja ajattelun syntyyn kuin Noam Chomsky: Kielikyky ei syntynyt ihmisaivoissa minkään uuden ainutlaatuisen kielielimen kehittymisen myötä, kuten monet katsovat, vaan jo olleen hermojärjestelmän suhteellisen vähäisen uudelleenkytkennän kautta (through a minor rewireing of a neural system). Nämä hermostolliset kytkennät (neural wiring) kuuluivat pääasiassa näköjärjestelmään, aivojen osaan, joka uusimpien tutkimusten mukaan näyttäisi olevan lähes uskomattoman monimutkainen.

Sereno sanookin, että koska kieli rakentui aivoissamme ikään kuin näköaistin jalanjäljissä, olemme me ihmiset jälleen kerran hieman vähemmän erikoislaatuisia kuin olemme luulleet. Hän myös jatkaa: "...Sanoisin, että todistustaakka on niiden harteilla, jotka sanovat, että ihmisen aivoihin on ilmaantunut jokin aivan uudentyyppinen kielialue ( Brocan alue). Perusolettamus on, että aivomme ovat enemmän tai vähemmän eläinaivojen kaltaiset, mutta me käytämme niitä periaatteellisesti uudenlaisella tavalla."

Mikään neurobiologinen tutkimus ei osoitakaan, että ihminen olisi aivojensa kohdallakaan erilainen kuin muut eläimet. Niinpä ajatteluamme ja kieltämme pitäisi ymmärtää oikeassa kontekstissa, eikä sellaisessa johon liittyy hirveä määrä mystiikkaa ja metafyysisiä hypoteeseja. Kieli on selkeästi kommunikoinnin väline ja ajattelumme ei rakenteellisesti eroa muiden eläinten vastaavasta. Ero on kommunikointikyvyssämme sekä sen synnyttämissä kielissä.

Ekologinen tosiasiahan on, että ihmiskunta on ajanut itsensä umpikujaan, josta pääsemiseksi on löydetty perin vähän keinoja. P. Linkola kannattajineen esittää ainoaksi vaihtoehdoksi ihmisten määrän radikaalia vähentämistä. Ekofasisteista välittämättä kuka tahansa voi nähdä miten takaseinä ja ratkaisujen aika lähenee. Kummallisen vähän kuitenkin puhutaan niistä todellisista syistä mitkä tähän tilanteeseen on johtanut.

Optimistit uskovat ihmisen keksivän lopulta selviytymiskeinot ja pessimistit - panevat ranttaliksi. Kukaan ei silti tunnu vakavasti pohtivan sitä miksi ihmiset ovat olleet näin typeriä.

Mielestäni syynä on se, että ihmiset on saatu uskomaan kieleensä, joka on kaksiteräinen miekka. Kuvitellaan, että meistä homo sapiensiksista on tullut eläinkunnan valtiaita kielemme avulla. Käsitteellinen kielitaito on muka osoitus meidän ylivertaisesta älystämme jne...Tämä kaikki on silti harhaa. Juuri käsitteet ovat muuttaneet geneettisen evoluution memeettiseksi. Ihmiskunta on jo keskimäärin huomattavasti typerämpää kuin luullaan, manipuloitavissa olevaa laumaa joka seuraa silmät ummessa lähes ketä tahansa absoluutikseen nostamaansa paskaläjää, esimerkkejä historia luettelee kymmeniä. Ihmiset laumautuvat (urbanisoituvat) vauhdilla kasvattaen elintasoaan, jonka takapuolta eivät näe lainkaan. Yksilöinä ihmiset ajautuvat meemien ohjaamina yhä kauemmas darwinilaisesta evoluutiosta, joka on alistettu ja pantu kuriin pääosin lääketieteen, terveydenhoidon ja globaalin avunannon kautta. Samalla tavalla kuin tekniikasta on tullut itse itseään ruokkiva ja suuntaavaa toimiva olio, on kielellä synnytetty virtuaalimaailmoja, joissa elää suurin osa ihmiskunnasta täysin irtaallaan perinteisestä maanpäällisestä ympäristöstä, luonnosta, sen tarpeista, hyödyntämisestä ja suojelemisesta.

Tämä on mahdollista vain siksi, että uskomme kielellä luotuihin virtuaalimaailmojen totuuksiin - emmekä näe enää sitä maailmaa, jonka ne ovat peittäneet alleen.