Luonnollisia kieliä määriteltäessä ihmiskielet erotetaan eläinten kielistä siten, että eläinten viestinnän ajatellaan perustuvan signaaleihin, joiden muodostamia järjestelmiä pidetään paitsi lajikohtaisena myös subjektiivisina ja siten myös äärimmäisen kirjavana mallintaa. Yrityksiä on toki tehty mutta perin vaihtelevalla menestyksellä on pystytty kommunikoimaan näin tehdyillä "eläinten kielillä" eläinten kanssa. Ihmisillä ääntöelimet ja varsinkin aivot ovat kehittyneet käsittelemään viestintää niin, että tämän ominaisuuden kehitys on nostanut homo sapiensiksen muiden lajien yläpuolelle. Kielellisen viestinnän rakenne ihmisillä on monimutkaistunut ja samalla yksinkertaistunut niin, että eläinten tarvitsema signaalimäärä on vähentynyt ihmisillä 20 - 70 erilaiseen äänneyksikköön, joiden muodostama foneemikoodi mahdollistaa lähes rajattoman määrän erilaisia äänneyhdistelmiä. Tätä ns kaksoisjäsennystä pidetään ihmislajin erityisosaamisena. Viestinnän tutkimus sekä ihmisillä että eläimillä on tätä rajaa kuitenkin hämärryttänyt jonkun verran.

Varsinaisen eron ihmiskielten ja eläinten viestinnän välillä ajatellaan perustuvan siihen, että vain ihmiset ymmärtävät foneemikoodilla rakennettujen äänneyhdistelmien olevan kielellisiä symboleja, joilla on tietty sopimukseen perustuva merkityssisältönsä. Näiden symbolien syntymisestä ajatellaan (vallalla olevan käsityksen mukaan), että tietyllä kieliyhteisöllä on ollut mahdollisuus valita mitä merkitystä mikin sana tarkoittaa - mikä siis korostaa kielen sopimusluonnetta sekä sitä, että sanojen ja kieliopin alkuperä ymmärretään ihmisen "keksimäksi".

Tästäkin on esitetty poikkeavia käsityksiä, joista merkittävin taitaa olla ns universaali kielioppi ja generativismi. Sumerien saduista en puhu mitään.

Foneemikoodinen ihmiskieli kuljettaa siis informaatiota äänen avulla ja tarvitsee siirtoon jonkun väliaineen. Ihmiskorva on erilaistunut aikojen kuluessa sekin vastaanottamaan juuri niitä värähtelytaajuuksia, joita mm kielielimemme tuottavat. Mutta korvan rumpukalvon sisäpuolella viestien etenemiseksi foneemikoodi on purettava ja koodattava kemiallissähköiseksi. Sama tapahtuma on tarpeen toisinpäin silloin kun ihminen viestii kielellisesti itse. Joten ihmisellä on oltava kaksi erilaista viestintäsysteemiä (eli kieltä) kyetäkseen vastaanottamaan ja lähettämään viestejä. Se miten ihmisyksilö synkronoi nämä kaksi erilaista koodijärjestelmäänsä - myös onko kieli juuri se joka on päässä, suussa vai ulkona - on todellinen kysymys;

Kysyä sopii myös sitä kumpi näistä kielistä, mentaalinen systeemi vai foneemikoodinen, on lähtökohta - ja se jolla ajattelemme ajattelevamme. Tärkeätä on huomata sekin, että mentaalisen systeemin symbolien merkitykset eivät voi olla kommunikointikielen merkitysten kaltaisia, vaan edelliset ovat yleensä paljon laajempialaisia ja epämääräisempiä kuin jälkimmäiset .

Kun luonnollinen kieli esitetään ja käsitetään "sopimuksenvaraiseksi, rajattomaksi äännesymbolijärjestelmäksi, jollaisen oppimiseen vain ihmisellä on luontaiset edellytykset" (Kaisa Häkkinen; ISBN 951-717-820-4, s.34), muodostuu ongelmaksi se missä ja mikä koodaa ja dekoodaa viestintäämme. Tätäkin tärkeämpää olisi tietää kuinka homogeeninen tuo ainutlaatuinen kyky on eri yksilöillä ja miten se voi toimia niin universaalilla tavalla, että molemmat kielemme synkronoivat sekä keskenään että toisten yksilöiden kanssa onnistuneesti.

Kirjassaan "Neurofilosofia" (ISBN 952-5202-81-X, 2004) luvussa "Miten aivot esittävät" kirjoittaa P.S. Churchland näin: " Jos ihmisillä on pääpiirteissään samat kokemukset, heidän kattavat luokkansa kuten eläin, vihannes tai huonekalu, ovat karkeasti samanlaiset muodoltaan ja heillä on karkeasti samat osa-avaruudet. Psykologiset tulokset viittaavat siihen, että erittäin poikkeuksellisia kokemuksia lukuun ottamatta meillä ja naapureillamme on paljolti samat prototyypit... klassisessa viitekehyksessä nämä ja vastaavat semanttiset ilmiöt on paljon vaikeampaa selittää yhtenäisesti.... korppiyksilöiden väliset erot voivat olla erittäin tärkeitä muille korpeille, mutta koirani ei juuri välitä niistä."

Churchland on siis sitä mieltä että kielellisten käsitteiden merkityskentät ovat yksilöllisiä ja riippuvat sekä kokemushistoriasta että ympäristöstä. Tätä samaa korostavat lähes kaikki uudet tutkimukset myös kielistä. Äärimmäisiä käsityksiä edustavat uuspragmatistit kuten Davidson ja Rorty, joiden mielestä ihmisten kommunikointi ei perustu lainkaan yhteisesti sovittuihin ja opittuihin järjestelmiin eli kieliin, vaan ns passing theory - onnistuneeseen arvaukseen. Mikä onkaan tällöin kieleksi ymmärtämämme järjestelmä ja sen tehtävä?

Tämän ongelman tajusi kai ensimmäisenä ranskalainen Paul Ricoeur ( http://fr.wikipedia.org/wiki/Paul_Ric%C5%93ur), joka sanoi esseessään näin : "Koska teksti on aina välittynyttä ja erottautunut tekijänsä mentaalisesta intentiosta, ymmärtäminen ei ole alkuperäisen tapahtuman toistamista samankaltaisessa tapahtumassa, vaan uuden tapahtuman syntymistä alkaen tekstistä, jossa alkuperäinen tapahtuma on objektivoitu." Tekstien merkityksen ja mielen konstruoinnin lähtökohdaksi on sen vuoksi Ricoeur´n mukaan otettava arvaaminen - ei kielen merkityssäännöstö, kielioppi tai muu sellainen. Tämähän merkitsee sitä, että kielen tehtävä ei olekaan se miksi sen yllä olevassa lainauksessa prof. Häkkinen määrittelee...

...sillä näin käsitettynä ihmiskielen sopimusluonne muuttuu täysin ja se järjestelmänä alkaa muistuttaa yhä enemmän muiden lajien käyttämää singnaalijärjestelmää. Erilaisuutemme ei perustukaan kieleen vaan kykyymme ymmärtää monimutkaista viestintää. Asialla ei olisi suurtakaan merkitystä - ellei käsitykseen erikoisesta ihmiskielestä liittyisi valtava määrä rinnakkaisoletuksia, joista painavimpia ovat kysymys esim. identiteetin ja kielen suhteesta, "yksi kieli yksi kansa"-väite, kysymys rampauttaako monikielisyysvaatimus, onko kielellä itseisarvoa jne.

Toisaalta perin vähäpätöiseltä ja ehkä jopa "hullun puheelta" vaikuttava asia voi yllättäen osoittautua tärkeäksikin huomioksi - näin taisi käydä N. Nilssonin ja Bertram Raphaelin Stanfordissa rakentamalle projektille nimeltään Shakey http://www.sri.com/about/timeline/shakey.html